keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Sari Järn - Voiko painoa hallita?

Sari Järn on ollut viime viikkoina esillä ainakin lehtien palstoilla, sillä hänen uusi painonhallinta-aiheinen kirjansa Voiko painoa hallita? (Tammi 2014, 152 s.) on juuri julkaistu. En ole kauhean kiinnostunut laihdutusta koskevista tietokirjoista, mutta tämän päätin hankkia luettavaksi. En kuitenkaan kokenut tarvetta ostaa kirjaa itselleni, joten suuntasin kirjastoon. Siellähän se olikin uutuuksien joukossa. 


Järn kertoo kirjassa omaa laihdutushistoriaansa. Itseeni verrattuna hän on elänyt nuoruudesta lähtien melko impulsiivista ja traagistakin elämää, johon on sisältynyt paljon isoja asioita ja nopeita muutoksia. Nuoresta hoikasta tytöstä tuli vuosien saatossa jojolaihduttaja ja hän päätyi lopulta lihavuusleikkaukseen, kun kaikki muut keinot oli kokeiltu. 

En tiedä onko lihavuusleikkauksista kirjoitettu ennen tätä yhtään tietokirjaa. Jos on, niin en ole ainakaan sellaista lukenut. Pekka Hiltusen Iso-romaanin päähenkilö suhtautui kriittisesti lihavuuskirurgiaan ja teoksessa oli myös tutkimustietoa leikkausten tuloksista, mutta muita ko. aiheen kirjoja en ole lukenut tai nähnyt. Tämä kirja ei siis ollut aiheeltaan mikään "syöt vaan vähemmän kuin kulutat, niin helppoa se on", vaan Järn kertoi rehellisen tarinan siitä, kun mikään konsti ei onnistu ja viimeinen vaihtoehto on leikkaus. 

Tekstiä on elävöitetty kuvituskuvien lisäksi myös Järnin omilla valokuvilla, joista voi seurata hänen painonsa vaihtelua eri vuosina. Lisäksi mukana on otteita hänen blogiteksteistään laihdutusyritysten ja rintojen pienennysleikkauksen ajoilta. 
Kirjassa kerrotaan lihavuusleikkauksen lisäksi myös lihavuuden ehkäisystä, syömishäiriöistä yms. Lisäksi ääneen ovat päässeet muutamat vierailevat tähdet, mukaanlukien kansanedustaja Jani Toivola, joka on eduskunnan syömishäiriötyöryhmän puheenjohtaja.  


Kirjan kohderyhmää ovat ehdottomasti henkilöt, jotka harkitsevat leikkaukseen hakeutumista. Järn korostaa tekstissään, että leikkaus ei ole mikään ihmeteko, jonka jälkeen paino ropisee itsestään alaspäin, vaan työ tehdään itse ja leikattu joutuu tekemään suuren muutoksen korviensa välissä. Kaikki leikkaukset eivät mene kuten Strömsössä, ja vaikka menisivätkin, niin pääkoppa ei välttämättä pysy laihtumistahdin mukana. Järn itsekin kertoo ostaneensa liian isoja vaatteita, kun ei tajunnut vaatekokonsa pienentyneen niin paljon. 

Kirjan ehkä parasta antia on kuitenkin nimimerkki "Niinan" tarina siitä, kuinka leikkaus muutti kaiken. Hän on laihtunut leikkauksen avulla 75 kiloa ja kuvaa tekstissään sitä, miten kertoi leikkauksesta aluksi avoimesti kaikille, mutta sittemmin ajatusmaailma on muuttunut. Hänen uudistunut olemuksensa on herättänyt ihailun lisäksi kateutta, sillä sen taidon me suomalaiset tosiaan osaamme. Hän kuitenkin toteaa lopuksi, että hänen elämänsä suunnan lihavuusleikkaus muutti huomattavasti paremmaksi, ja vaikka leikkauksesta on ollut omat haittansa, hän suosittelee sitä muillekin. 

Kirja oli nopealukuinen (koska luin alun tietoiskuosiot silmäillen, sillä niissä ei ollut juurikaan mitään uutta), mutta se antoi paljon ajattelemisen aihetta. Tykkäsin kovasti siitä, että kirja ei ollut kaunisteleva tai liian julistava. 

Alemmassa kuvassa oleva sitaatti on kirjan sivulta 147. 

9 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä, pitääpä etsiä tämä kirjastosta luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea, jos aihepiiri kiinnostaa.

      Poista
  2. Mitä mieltä itse olet lihavuusleikkauksista?

    VastaaPoista
  3. Minun käsitykseni niistä on hyvin positiivinen ja mielestäni niitä pitäisi ehkä tehdä nykyistä enemmänkin. Ymmärrän sen, että kriteerit leikkaukseen pääsemiseksi ovat tiukat, koska ihan ilmaista puuhaa se ei taida olla.

    VastaaPoista
  4. Kiitos palautteesta! Kirjaa kirjoittaessa pyrin siihen, että kerron, en tyrkytä mitään. Ja halusin erilaisia näkökulmia mukaan, oma tarinani ei ole se ainut tapa päätyä lihavaksi/laihaksi.

    VastaaPoista
  5. Olet onnistunut erinomaisesti. Tiedän monia, jotka vastustavat lihavuuskirurgiaa henkeen ja vereen, vaikka kuuluisivat itse sen kohderyhmään. Suosittelen kirjaa erityisesti heille. Ei siksi, että se käännyttäisi heidät lihavuusleikkauksen kannattajaksi, vaan siksi, että he saisivat realistisen kuvan siitä, mitä leikkaus tarkoittaa ja kuinka iso elämänmuutos se on.

    Oikeastaan tämän kirjan voisi lisätä esim. lukion terveystiedon oppimäärään pakolliseksi teokseksi.

    VastaaPoista
  6. Se on sellaista vähän kummassakin ryhmässä, lihavissa ja laihoissa, että ylläpidetään tilannetta, vaikka järki sanoo, ettei tilanne ole hyvä, mutta kenenkään ei tarvitse tulla sanomaan, miten pitäisi elää. Itse olen elänyt kummatkin vaiheet, joten on aavistus siitä, mitä vastustaminen on. Onneksi minulle on ehtinyt tapahtua kaikenlaista elämän aikana, ja olen kirjoittanut niin paljon muutakin, että pystyin (ainakin omasta mielestä) etäännyttämään asian niin, että totean, mitä on tapahtunut. Jokaisen on itse päätettävä, mikä on elämänlaadun merkitys omassa elämässä. Minulle se sattui olemaan leikkaukseen pääseminen ja päätyminen. Luovutin ja totesin, että tätä asiaa en osaa. Eikä se tarkoita, että olisin huono sitten kaikessa muussa, päinvastoin, nyt kun "pelastin itseni itseltäni" mulla on mahdollisuus tehdä ihan uusia asioita <3. Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
  7. Tuo asian itselleen myöntäminen erotti mielestäni tämän kirjan monista muista laihdutusopuksista. Ja nimenomaan positiivisessa mielessä. Siis se, että "en pysty siihen itse, mutta lääketiede auttaa". Yleensä laihdutuskirjat ja -lehtijutut ovat vaan täynnä niitä iloisen ylipirteitä juttuja siitä, kuinka on vaan itse päätetty alkaa laihduttaa ja hups vaan, kilot ovat kadonneet kuin itsestään.

    VastaaPoista
  8. Kiinnostava kirja ja mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä kommentteja täällä blogissakin! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Pyrin vastaamaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin. Jos tulit blogiin Facebookin kautta, kommentointi ei jostain syystä välttämättä onnistu.