keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Vadelmavenepakolainen

Kävin, tai oikeastaan käväisin eilen ulkomailla. Haaparannalla. Asuin Torniossa 2005-2007 kun opiskelin Humanistisessa ammattikorkeakoulussa ja menomatkalla piti tietysti käydä fiilistelemässä Kivirannan ghetossa, jossa asuin silloin. Ajoin myös vanhan kouluni pihan läpi, mutta en viitsinyt jäädä ottamaan kuvia, koska siellä oli tosi paljon porukkaa. 

Tornio on yksi niistä paikkakunnista, jolle voisin (ehkä) muuttaa. Edellyttäen tietenkin että siellä olisi töitä. Olen miettinyt muuttamista viime aikoina aika paljonkin, koska jotenkin tuntuu että 5 vuotta yhdessä paikassa alkaa olla maksimi. Siihen liittyisi kuitenkin hirvittävä määrä vaivaa, kuten talon myyminen, sillä olen nyt asettunut Kemijärvelle asumaan ihan eri tavalla kuin esim. aikanaan Tornioon. Silloin oli helppo sanoa vuokra-asunto irti ja pakata tavarat laatikoihin. 

Ja työpaikkojakaan ei ole. Ja vaikka olisi, niin niihin löytyy aina joku minua parempi ja pätevämpi. Minun ikäinen (ja kokoinen..) nainen ei taida olla työnantajien toivomuslistan kärjessä, niin julmaa kuin se onkin. 

Tornio-Haaparanta on muuttunut tosi paljon siitä, kun minä siellä asuin. Ikea rakennettiin ja avattiin sinä aikana, mutta sen jälkeen on avattu mm. Rajalla-ostoskeskus. Olen käynyt satunnaisesti siellä pyörimässä. Nyt huomasin ulkoseinästä, että sinne on tullut Punnitse & Säästä. (Fingerpori-stripin innoittamana lausun tuon aina mielessäni muotoon "punnitse, et säästä". 


Myyjä kertoi, että myymälä on avattu viime joulukuussa ja se on valikoimaltaan Suomen laajin. Siellä iski taas hulluus ja olisin halunnut ostaa kaiken. Lämpimän ilman vuoksi kaikki ihanat suklaalla kyllästetyt herkut oli pakko jättää ostamatta, mutta lähtihän sieltä tietenkin mukaan pähkinöitä ja luonnonlakua. 


Ikeasta en ostanut "mitään". Paitsi neljän kruunun kastelukannun ja autoon 39 kruunun tyynyn. Nukun aina joskus autossa pienet kauneusunet ja niskatyynyä olen kaipaillutkin. 


Karkkikaupasta lähti mukaan 1,5 kilon Kaatissäkki. Tai oikeastaan ämpäri. Veljen lapsille ostin siannahkakumikarkkipizzat. 


Icasta hain vielä juhannusjuomat, eli "salkut" Colaa, Fantaa ja Batteryä. Suomi voisi ottaa Ruotsista mallia limsojen hinnoittelussa. Limsakeissi (24 tölkkiä) maksaa Ruotsin puolella suunnilleen kympin, Suomessa yksi tölkki taitaa olla parin euron luokkaa. Ehkä vähän alle. Energiajuomasalkku oli jotain muutamaa hilua vaille 20 e. Eli ei pahan hintainen sekään. 

Viimeistään ruokakaupoissa on aina pakko todeta, että kyllä Ruotsissa on kaikki paremmin. Siellä on ihan mahtava valikoima kaikkea ja hinnat ovat järkevät. Otsikon innoittamana täytyy kyllä kaivella jonakin päivänä Miika Nousiaisen kirja kirjahyllystä ja lukea se uudelleen. 

10 kommenttia:

  1. Björnejä! (vai serkkuja..)
    Olen huomannut omassa elämässä, että "aikuisena" paikkakuntaa vaihtaessa uuteen kotiutuu aina vain hitaammin ja vaivalloisemmin; varsinkin, jos uudessa ei ole valmiina mitään verkostoa ja sattuu olemaan lapseton ihminen. 35-vuotiaana vielä sopeuduin parissa vuodessa, mutta kun sitten piti taas lähteä (37-vuotiaana), niin sielu palasi leijumaan sen paikkakunnan päälle, mistä alunperin lähdin ja haikailin sinne useamman vuoden. Vihdoin viiden vuoden jälkeen olen sitä mieltä, että jos miehelle sattuisi jotain, niin jäisin varmaan tänne ainakin katsomaan, voisiko elämä jatkua täällä.

    VastaaPoista
  2. Björnin serkkujahan ne! :)

    Minua ärsyttää Kemijärvessä eniten se, ettei minulla ole siellä ns. mitään. En tunne kuin työkavereita, tosin se on kyllä ihan omaakin syytä. Pitäisi osata tutustua ja verkostoitua, mutta se ei vaan ole kovin helppoa. Olen asunut elämäni aikana neljällä paikkakunnalla ja kaikkein eniten kaipaan Taivalkoskelle, mutta käytännössä sen mahdollistaisi vain lottovoitto.

    VastaaPoista
  3. Minäkin voisin asua Torniossa ja tykkään tosi paljon käydä siellä ja Haaparannassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kiva paikka, toisin kuin esim. Kemi.

      Poista
  4. Mullekin kelpais toi Kaatissäkki-boksi <3

    VastaaPoista
  5. En ole vielä uskaltanut avata sitä, koska pelkään että karkit takeruvat toisiinsa heti.

    VastaaPoista
  6. Asuin itse noihin samoihin aikoihin Kemissä ja mulla oli joku ihme angsti Torniota kohtaa. En pitänyt Kemistä, mutta vielä vähemmän Torniosta. En edelleenkään ymmärrä, että mikä tähän oli syynä. Nyt asutaan ihan toisessa suunnassa Suomea, mutta Kemissä, Torniossa ja Haaparannalla tulee käytyä aina joskus muistelemassa pohjoisen (joo, mulle se oli jo pohjoista) vuosia. Ja sieltä karkkikaupasta ostan aina saman ämpärin!

    VastaaPoista
  7. Minä olen aina tykännyt Torniosta, mutta Kemi on kuin Neuvostoliitto. Ja siellä haisee..

    VastaaPoista
  8. Mä en oo koskaan bongannu tommosta ämpäriä Hapitsun karkkikaupasta! Varmaan pakko seuraavalla reissulla käydä moinen hakemassa! Tosin, mua ärsyttää kun ne karkit on kohta sit kiinni toisissaan (ainakin pussissa olevat on, kun pussin aukasee).. oiskohan siihen mitään kikkakolmosta? :D

    Tornioon muuttamisesta mulla on itellä vähän ristiriitaset tuntemukset.. oon joskus "päättänyt" etten sinne koskaan enää muuta, mutta ei se mikään ehdoton EI enää olis. Tosin, ainoa syy miksi muuttaisin, lienee se, että isä tarvis apua tmv. Mutta on Tornio nykysin ihan OK paikka kun vertaa esim. 15v sitten. Tai ehkä tässä on vaan kasvanu aikuiseksi ;D

    -Merita ;)

    ps.sulla on kiva blogi!

    VastaaPoista
  9. Kiitos kommentista! Nämä eivät toistaiseksi ole liimautuneet toisiinsa, vaikka ämpäri on ollut pari päivää auki.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Pyrin vastaamaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin. Jos tulit blogiin Facebookin kautta, kommentointi ei jostain syystä välttämättä onnistu.