lauantai 16. elokuuta 2014

Vuosikymmen

Olin tänään lukion luokkakokouksessa ja kirjoittelen tätä postausta nyt nostalgiahuumassa, koska niin mukavia muistoja tuli mieleen juttujen, videoiden ja vanhojen valokuvien myötä. Pahoittelen postauksen kuvien laatua, otin nämä sameista valokuvista puhelimen kameralla. 

Ajelin tänään pitkää pyörälenkkiä ja oli paljon aikaa ajatella viimeistä kymmentä vuotta. Aika on kulunut aivan tajuttoman nopeasti, mutta paljon on vuosikymmeneen mahtunut kaikenlaista. 


Kirjoitin ylioppilaaksi 2004 ja varsinkin abivuoden kuvissa olen aivan kalmankalpea, koska en ulkoillut silloin _ikinä_, paitsi sisältä autolle ja takaisin. Eikä varmaan kauhean terveellisesti tullut syötyäkään. Mutta olihan se silti huoletonta aikaa! 

Siihen aikaan kovia juttuja olivat irc-galleria, laittomien mp3-biisien lataaminen netistä ja cd-levyjen polttaminen. Ei ollut vielä Facebookia eikä Youtubea. Tietokoneet olivat pääasiassa pöytämallia ja näytöt (ja telkkarit) olivat vielä valtavia kuvaputkiversioita. Housunlahkeet olivat leveitä ja paidat lyhyitä. Kännyköissä oli jo ensimmäisiä kameroita, mutta kuvat olivat vielä suttuisia, eikä puhelimilla surffattu vielä netissä läheskään samalla mittakaavalla kuin nyt. 

Tuoreena ylioppilaana ei tarvinnut vielä ajatella sellaisia tylsiä aikuisuusasioita kuin kiinteistövero, jätehuoltomaksu, verenpainekontrolli, lapsettomuushoitojen painoindeksiraja tai ilmastointikanavien desinfiointi. Toista se on nykyään, mutta en silti sano, että elämä olisi jotenkin huonompaa. Se on vaan erilaista. Olen tässä parin viime vuoden aikana huomannut kasvaneeni (ei onneksi fyysisesti) ihmisenä todella paljon, eikä nuoruuden hullutuksia (juurikaan) ole ikävä. 


Lukion jälkeen minulla oli kauhea kiire aikuisuuteen. Menin heti naimisiin, halusin perustaa perheen ja opiskelin AMK-tutkinnon pikavauhtia, sain työpaikan, ostin ok-talon, farmariauton jne.. Piti yrittää pyrkiä johonkin tiettyyn malliin ja tehdä asiat juuri tietyllä tavalla, mutta elämähän ei aina mene kuten itse haluaisi. Nykyään en enää pyri mihinkään malliin tai aseta itselleni mitään tavoitteita sen vuoksi, että asioiden "kuuluisi" mennä tietyllä tavalla. 

Vuosikymmeneen mahtuu päiviä, jotka vaihtaisin pois ja monet asiat tekisin toisin. Mutta se on menneisyyttä, jota ei voi muuttaa, joten sitä on turha murehtia. Myöskään tulevaisuutta ei kannata stressata, koska huominen on vasta huomenna. Täytyy keskittyä elämään tätä hetkeä. 

Olipa syvällistä. Mutta katsokaapa näitä potkijais- ja penkkarikuvia! Ei helevetti!!

2 kommenttia:

  1. Se mitä ON ikävä, on se, että jaksaisi valvoa myöhään, eikä olisi seuraavana päivänä puolikuollut.

    VastaaPoista
  2. Minä en jaksa enää tätä Koulu käyntiä

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Pyrin vastaamaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin. Jos tulit blogiin Facebookin kautta, kommentointi ei jostain syystä välttämättä onnistu.