sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Eroon uniongelmista

Oletko väsynyt aina muulloin, paitsi silloin kun pitäisi mennä nukkumaan? Kertyykö univelkaa koko ajan lisää ja yrität tasata sitä viikonloppuisin nukkumalla puoleen päivään? Lasketko yöllä tunteja tai minuutteja, jotka ehtisit vielä nukkua, jos nukahtaisit juuri tuolla hetkellä, mutta et vaan saa unta?


Entinen uniongelmainen täällä hei! Se mitä nyt kirjoitan, ei ole mikään absoluuttinen totuus. Elämäntilanteet ja ihmiset ovat erilaisia, joten ei ole mitään yleispätevää ohjetta joka sopisi kaikille. Kerron kuitenkin nyt sen, miten minä onnistuin selättämään uniongelmat. 

Yläasteiässä aloin kukkua yöt, koska oli siistiä katsoa telkkaria myöhään. Univaje ei vielä tuolloin isommin haitannut ja kuittasin univelat viikonloppuna, jolloin saatoin heräillä vasta kun äiti tuli klo 15 jälkeen töistä kotiin. 

Ensimmäisen kerran koin yökukkumisen ongelmaksi vuonna 2006. Opiskelin tuolloin AMK:ssa ja joskus vähän ennen joulua minulla oli suorastaan maaninen kausi, jonka aikana en nukkunut luultavasti yhtään, vaan siivosin kaikki yöt. Kävin niin kierroksilla, että aivoni raksuttivat koko ajan tuhatta ja sataa, eikä uni vaan tullut. Uneton kausi meni onneksi ohi.

Vuonna 2011 se alkoi uudelleen, pikkuhiljaa. Valvoin myöhään ja nukuin viikonloppuisin niin pitkään kuin pystyin, välillä jopa iltakuuteen! Arkena en voinut jäädä sänkyyn lojumaan, vaan piti lähteä töihin. Varsinkin sunnuntain ja maanantain välinen yö oli varsinainen liskodisko, sillä unirytmi oli niin totaalisen sekaisin etten välttämättä nukkunut silmänräpäystäkään. Työpäivän jälkeen olin ihan kuitti ja saatoin vetäistä kolmenkin tunnin päiväunet, koska en jaksanut yhtään mitään muuta. Ja yllättäen yöllä ei sitten tullutkaan uni. 

Siinä vaiheessa kun olin kulkenut töissä useamman viikon ajan max. 2 tunnin päivä- tai yöunilla aloin olla melkoinen zombi. Näin ja kuulin asiat, mutta en tajunnut enää mistään mitään. Elämä oli vähän kuin joku hidastettu elokuva. Päätin, että nyt tämä homma saa loppua. Työkaveri oli jo aiemmin suositellut nukahtamislääkkeitä, mutta se oli kuulostanut niin kauhealta vaihtoehdolta, etten halunnut siihen tarttua. Lopulta olin kuitenkin siinä pisteessä, että olin valmis ihan mihin vaan. 

Alkuvuodesta 2012 menin lääkäriin ja pyysin reseptin nukahtamislääkkeisiin ja melatoniiniin. Elettiin vuoden pimeintä aikaa, joten väsytti 24/7, mutta unta en siitäkään huolimatta saanut. Aloitin ihmiskokeeni melko radikaalisti: illalla kuuden-seitsemän aikaan voimakas nappi naamaan ja taju pois viimeistään klo 20. Ei päiväunia. Aamulla ei mitään torkutuksia, vaan ylös heti kun kello soi. 

Ensimmäinen lääkemerkki ei sopinut minulle, vaan olin edelleen kuin unissakävelijä ja aamuisin suussa oli kumma maku. En lannistunut, vaan menin uudelleen lääkäriin ja sain uuden reseptin. Se sopi minulle paremmin. 

Hevoskuuria ehti kulua muutamia viikkoja kunnes huomasin tulokset. Aamulla ei väsyttänyt ja illalla alkoi tehdä mieli mennä nukkumaan. Ei tarvinnut enää stressata sitä, että entä jos en saakaan unta ja joudun valvomaan koko yön. Siirryin pikku hiljaa nukahtamislääkkeistä melatoniiniin, joka ei aiheuta mitään riippuvuuksia, vaan on ihan luonnollinen ihmiskehon aine. 

Melatoniini antaa aivoille käskyn mennä nukkumaan. Aloin käyttää sitä muina iltoina, paitsi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä käytin edelleen nukahtamislääkettä, koska muuten edessä olisi ollut liskojen yö. Pääkoppani oli jo tottunut siihen, että illalla pitää mennä "ihmisten aikaan" nukkumaan ja aamulla herätään. Unirytmi oli kääntynyt normaaliksi! 

Nyt eletään vuoden 2014 loppua. En voisi olla tyytyväisempi. Herään joka aamu ennen kuin herätyskello ehtii pirahtaa. Koskaan ei ole tarvetta torkuttaa ja olen pääsääntöisesti aamulla erittäin pirteä. Aivoni menevät illalla klo 20 jälkeen "off-asentoon", jolloin on aika rauhoittua. Nukkumaan menen klo 21-23 välillä ja nukun yleensä 7-9 tuntia yössä. 

En nuku enää päiväunia, paitsi joskus lentokoneessa. Nukahtamislääkkeitä en ole käyttänyt aikoihin, melatoniinia käytän satunnaisesti.

Miinuspuoliakin asiasta kyllä löytyy. Nukkuminen on kivaa, mutta vaikka kuinka haluaisin, en enää "osaa" viikonloppunakaan nukkua yhdeksään-kymmeneen, vaan heräilen yleensä aina viimeistään seitsemän aikoihin. En siis myöskään jaksa valvoa kauhean myöhään, joten en ole kovinkaan usein kreisibailaamassa tappiin asti. Yksi valvottu yö silloin tällöin ei sekoita pakkaa, mutta jatkuvaa univaihetta minun ei ole pakko sietää. 

Minun vinkkini uniongelmien kanssa painiville: 

1. Älä nuku päiväunia! 

2. Älä paikkaa univajetta viikonloppuna, vaan herää silloinkin suunnilleen samaan aikaan kuin arkena. 

3. Liiku! Liiku ennen kuin olet siinä pisteessä, ettet jaksa liikkua metriäkään. 

4. Jos mahdollista, rauhoita pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, niin aivosi ehtivät kunnolla tajuta, että nyt on aika mennä nukkumaan. Sulje telkkari, äläkä käy "vähän vilkaisemassa yhtä juttua netistä", jos vaarana on se, että unohdut surffailemaan tunneiksi. 

5. Apua on saatavilla! Se ei automaattisesti tarkoita vuosien unilääkekoukkua ja vieroitushoitoa, kuten yritän tällä kirjoituksellani osoittaa. 

Loppuun vielä pakollinen disclaimer: en halua dissata esim. pienten lasten vanhempia, joilla ei elämäntilanteen vuoksi ole aikaa ja mahdollisuutta nukkua 8 tunnin katkoksettomia yöunia. Itsekin ehkä (?) kestäisin univajetta paremmin, jos sille olisi jokin järkiperäinen syy, esim. koliikkivauva. Mutta se, että itse olin ajanut itseni siihen pisteeseen, etten osannut enää nukkua ollenkaan, oli henkisesti niin kuluttava olotila, etten todellakaan halua kokea sitä enää koskaan. 

Kuvituskuva Fitbit-mobiilisovelluksesta. 

6 kommenttia:

  1. Hienoa, että olet päässyt yli uniongelmista! Mulla niitä ei varsinaisesti ole ollut, vaan kaksi pientä lasta ovat "hoitaneet" homman niin, että yöt saattavat olla välillä huonoja. Mutta avainsana hyvään uneen on mun mielestä juurikin SÄÄNNÖLLISYYS. Menen nukkumaan aina samoihin aikoihin (22-23), ja herään samaan aikaan (7-8). Vaikkakin lasten kanssa joutuu heräilemään yölläkin, on tuo rytmi säilynyt. Päikkäreitä en ole koskaan nukkunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Sinäpä sen sanoitkin, säännöllisyys on kaiken a ja o.

      Poista
  2. Justiinsa laskeskelin, että olen syönyt unta parantavia lääkkeitä jo kolme vuotta. Enää en osaa nukkua ilman, valvon valehtelematta 24h, ja vielä sittenkään ei nukuta kunnolla.
    Toki kaikki sai alkunsa kun sairastuin masennukseen, ja tyttö syntyi. Univaje kävi niin isoksi, ettei osannut nukkua silloin kun olisi ollut mahdollisuus (tyttö nukkui) ja pelkäsi sitä, koska vauva taas herää.
    Kyllä sitä miettii, että koko elämänkö näitä joutuu syömään, mutta näillä mennään tällä hetkellä. Voin paljon paremmin, kun saan nukutuksi kunnolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Masennus ja lapsen saaminen ovat niin isoja asioita, etten osaa niitä edes ajatella, mutta uskon kyllä että ne ovat vähän eri mittakaavaa kuin "siivosin maanisesti muutaman yön" -osasto.

      Ei kai siinä vuosikausien lääkkeiden käytölläkään mitään haittavaikutuksia ole, jos ei itse koe sitä ongelmaksi.

      Poista
  3. Elämä heittelee välillä kapuloita rattaisiin ja voi tulla heikkoja unikausia. Minulla on ollut vaikeita aikoja unien kassa, on vedetty melatoonia, nukahtamislääkkeitä ja unilääkkeitä. Minähän en tarvitse mitään ongelmaa vaan voi nukkua huonosti myös pelkästään täydenkuun aikaan, oikeasti edes tietämättä siitä. Olen huomannut, että kun olen liian väsynyt jään helposti ylikierroksille. Eli elimistöni ei osaa silloin laskea kierroksia myöskään yöksi. Joskus ne pikkupäikkärit loppuviikon jonakin iltana voi auttaa siihen väsymykseen ja tätä ylikierros ongelmaa ei synny. Huom. pikkupäikkärit 15 min-1 tunti. Liikkunut olen aina ja sillä en ole uniongelmaa saanut hoidettua, päinvastoin ylikierros kutsuu. Joskus on vaan parempi tempasta pikkupäikkärit ja jättää lenkki väliin. Minulle on myös käynyt näin, että ilmeisesti lääkkeiden käytön aikana on nukkumaan meno aikaistunut ja myös vapaalla herätään ajoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Minullakin täysikuu vaikuttaa yhä edelleen unirytmiin, mutta enää en tuijottele sitä ikkunasta tuntikausia.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Pyrin vastaamaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin. Jos tulit blogiin Facebookin kautta, kommentointi ei jostain syystä välttämättä onnistu.