keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Karkkilakko

Aloitan tänään karkkilakon. Solidaarisuussyistä, tukilakkona. Pysyn päätöksessäni paremmin, jos kerron ne julkisesti täällä blogissa, joten lupaan myös raportoida heti jos epäonnistun. 


Syön ihan järkyttävät määrät karkkia, mutta nyt se saa loppua. Lakko kestää lokakuun ajan. Ainakin. 

15 kommenttia:

  1. Tsemppiä, kyl sä onnistut oot niin kova mimmi!
    En tiedä onko mielikuvistusta vai mitä, mutta mä oon nyt syönyt magnesiumia 2-3 kk ja mun makeisten himo on vähentynyt ellei peräti kadonnut kokonaan. Mutta vasta tosiaan useamman kuukauden käytön jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen syönyt magnesiumia jo 1,5 vuotta, koska ilman sitä kärsin helvetillisistä suonenvedoista. Makeanhimoon se ei kyllä auta. Kromi auttaa joillakin, taidan kokeilla sitä.

      Poista
  2. Karkkilakko täälläkin! Toinen viikko menossa ja jouluun asti aion olla. Näin olen tehnyt jo muutamana vuonna. Kolmas ja tämä päivä olleet pahimpia himojen suhteen. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää. Tänään purin jo kynnet vereslihalle asti..

      Poista
  3. Kyllä onnistut. Alku on vaikeeta, mutta sit huomaakin, ettei teekään enää mieli. Oon ollut jo 13 kk syömättä. Tätä vois jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh! Tuo on kyllä kunnioitettava saavutus. Minä olen luopunut monesta muusta asiasta ja osaa ei ole edes ikävä, esim. alkoholia, mutta karkki on kuin huumetta...

      Poista
  4. Sokeririippuvuudesta pääsee eroon! Parin viikon päästä makeanhimo on jo lähtenyt tai ainakin puolittunut! Tsemppiä. Kateellisena luen kaikista sinun projekteista. Kyllä sinä jaksat, huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Nyt on kyllä kauheat vieroitusoireet...

      Poista
  5. Viidentenä päivänä mulla on helpottanut niinä kertoina kun olen erehtynyt lakkoilemaan.

    VastaaPoista
  6. Onnea matkaan! Itse olen ollut jo pari kuukautta sokerittomalla ja voi elämä, kuinka sitä karkkia on ikävä. Ei siis fyysisesti, mutta henkisesti - ihan kuin vanhasta ystävästä pitäisi luopua. Onneksi tilalle on tullut selkeämpi nälän ja kylläisyyden tunnistaminen ja ihan marjojen sun muiden makeudelle herkistyminen. Ehkä jokin päivä tämä helpottaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut karkkilakossa monta kertaa aiemminkin ja muistan sen tunteen kun sitten pitkän ajan päästä syö suklaata ja se on aivan tajuttoman makeaa. Minä en ole luopunut sokerista muuten, mutta karkista yritän nyt vieroittaa itseni.

      Poista
  7. Meikä on ollut kaks kertaa vuoden ja kerran puoli vuotta eikä se oikein mihinkään se himo hävinnyt. Muistot mauista kultaantyi ja tuska oli kaamea. Tein vielä niin, että kun minulle tarjottiin laitoin säästöön ja sekös oli viisasta. Kävin haistelemassa niitä, pyörittelemässä ja kopeloimassa aika ajoin paljonkin. Kun lakko sitten päättyi ja vedin himooni niin paljon kuin sielu sieti vannoin etten ikinä enää syö karkkia..mutta söinkös? No SÖIN! Toisella kertaa laitoin vastaavan määrän rahaa laatikkoon, silloin oli mun lapsetkin mukana lakossa ja se tuntui helpommalle. Me ostettiin niillä säästyneillä rahoilla koira. =D Kolmannella kerralla räpiköin itsekseni kiusauksieni kanssa...Toivottelen tosiaan tsemppiä ja selkärankaa ja pitelen varpaita pystyssä. =)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Pyrin vastaamaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin. Jos tulit blogiin Facebookin kautta, kommentointi ei jostain syystä välttämättä onnistu.