torstai 20. marraskuuta 2014

Fanclub

Fanityttö täällä hei! Minä olen ihan lapsuudestani lähtien ollut melko fanaattinen fani. Olen ehkä tullut veljeeni, sillä hän on myös ollut aina taipuvainen jonkin sortin fanaattisuuteen. 

Minun ensimmäinen fanituskohteeni oli Väiski Vemmelsääri. Katsoin piirrettyjä uudestaan ja uudestaan ja olin niin lumoutunut, että ilmoitin neuvolassakin että minusta tulee isona jänis. Yksi suurimmista aarteistani oli Väiski-pehmolelu, jolla on käsissään golf-maila. Se on tietenkin edelleen tallessa. 

Seuraava ultimate-fanitus oli Robin Hood. Nimenomaan se Disneyn piirretty. Näin sen ensimmäisen kerran joskus ekalla tai tokalla ja leijailin pilvissä pari päivää sen jälkeen. Sitten piti tietysti saada jousipyssy, hattu ja siihen sulka. 


Sitten tuli Leijonakuningas ja muutti kaiken. Se oli parasta mitä voi olla. Aihepiiri kosketti juuri tuolloin omaa elämäntilannettani, joten elokuva kolahti todella kovasti. Ostelin hirveän määrän kaikkea fanikrääsää ja suurin osa niistä on edelleen tallessa. Muistona. 

6. luokalla kaverit kuuntelivat mm. Apulantaa, mutta minäpä se fanitin Jari Sillanpäätä. Tapetoin huoneeni seinät Siltsun kuvilla ja korvalappustereoissa (ja myöhemmin kannettavassa cd-soittimessa) soivat Sillanpään ensimmäiset albumit. Oli Siltsu-mukia, t-paitaa ja pyyhettä. Pari kertaa pääsin keikallekin ja olihan se hienoa. Ja tykkään kyllä edelleen, viimeksi heinäkuussa kävin keikalla. 

Yläasteelle siirryttyäni alkoi ehdottomasti elämäni kaikkein kovin fanituskausi. X-Files. Koko elämäni pyöri sen ympärillä ja Sillanpään kuvat saivat väistyä I want to believe -julisteiden tieltä. Haalin lehdistä ja netistä (Altavista-hakukoneesta!) kaiken mahdollisen tiedon Mulderista ja Scullysta, David Duchovnysta ja Gillian Andersonista. Jopa kissani nimesin X-Files -hahmojen mukaan. 

Sitten tuli tylsä aikuisuus. 

Tosin eipä se fanitus siihen loppunut. Lukiossa hurahdin Kalle Päätalon kirjoihin. Olin kyllä lapsuudessa katsonut Päätalo-elokuvat miljoonaan kertaan ja osaan ne edelleen ulkoa, mutta kirjat olivat tuntuneet tylsiltä tiiliskiviltä. Mutta niin vaan jäin koukkuun ja ahmin koko Koillismaa- ja Iijoki-sarjat ja kaikki ns. irtokirjat. 

Päätalo-hulluuksissani jopa toivoin että löytäisin taivalkoskelaisen puolison, että saisin muuttaa sinne. Löysin ja muutin. Sittemmin olen ehtinyt esiintyä Päätalon kirjoittamassa näytelmässä, jonka kävivät katsomassa hänen leskensä, tyttärensä ja lastenlapset. Olen pitänyt puheen Päätalo-päivien pääjuhlassa ja ollut viimeisimmän Päätalo-elokuvan kutsuvierasensi-illassa. Lisäksi minua on haastateltu Päätaloon liittyen vaikka kuinka moneen lehteen, Hesarista alkaen. 

Tällä hetkellä en ehkä fanita mitään tai ketään erityisen fanaattisesti, vaikka minulla on kyllä (salaa) Robin-juliste vaatehuoneen seinällä. Hurahtelen kyllä milloin mihinkin asiaan, mutta se ei ole enää niin intensiivistä kuin nuorempana. 

Ehkä vielä jonakin päivänä alan fanittaa jotain asiaa ihan hulluna ja tapetoin seinät ja ihoni siihen liittyvillä jutuilla. Tai sitten en. 

Mitä sinä fanitit lapsena tai nuorena ja olitko yhtä fanaattinen kuin minä? Vai vielä fanaattisempi? 

17 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. No onhan se tämmösen vanhan tädin silmään niin nätti poika ja nuorisolle tervehenkinen idoli.

      Poista
  2. Tunnustaudun Leonardo DiCaprio- sekä Backstreet Boys-faniksi. Tai siis nuorempana molemmat olivat suuria juttuja ja harmittaa edelleen, etten päässy bäkkäreiden Helsingin konserttiin. Ja Kauniit ja Rohkeat! Siinä iltapäivät menivät mukavasti kun tavasi Seiskasta vanhoja juonenkäänteitä :) Mutta yhtä fanaattiseksi en tunnustaudu.

    VastaaPoista
  3. Mulle se on aina ollut musiikki. BSB on ollut se "pahin". Sit on semmosia piemempiä siinä sivussa. Moneen vuoteen en ole mitään kerännyt ja nytkin toi Cheekin ihailu yms. ei aiheuta muuta kuin sen keikoilla juoksemisen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei nyt aikuisena edes kehtaisi hamstrata valtavaa määrää fanituotteita. ;)

      Poista
  4. Siltsu <3
    Jos ei ole vielä korvaasi osunut, niin kuuntelehan Sinä ansaitse kultaa. Kuulin radiossa työmatkalla ekan kerran ja meinasin ajaa ojaan, kun rupesin pillittämään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi se on ihana! Olen kuunnellut sitä Spotifysta nonstoppina monena iltana.

      Maanantai-iltana kun ajoin väsyneenä lentokentältä kotiin (85 km) tuli radiosta joku erobiisimaraton, sisältäen tuon ko. kappaleen. Itkin, ajoin ja itkin. Tosi turvallista.

      Poista
  5. Minulla oli Dallas vihko johon keräsin kaiken mitä löysin. Haaveilin olevani yhtä kaunis kuin Pamela ja kävin monesti meikit naamalla nukkumaan ja herättyäni kuvittelin olevani yhtä freesi kuin alkuperäinen Pamela :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana!

      Minä haaveilin siitä, että pääsisin näyttelemään X-Filesiin. Totta kai joku kielitaidoton suomalaistyttö valitaan sarjaan!

      Poista
  6. Mulla on ollut fanituksia mutta ei tuossa mittakaavassa kuin sulla :) Ala- ja yläasteella oli Kaunarit, heppahulluus, Gunnarit ja sit MM-jääkiekko ("pahimmillaan" -95). Tässä nyt jotain mitä tuli mieleen. Fanituksiin on liittynyt mm. seinien tapetointia julisteilla, mut ei sen kummempaa krääsää.
    Tuo sun Päätalo-fanitus kuulostaa mielenkiintoiselta, pääsithän siinä myös aika pitkälle :)
    Itse retkahdin Taivaan tulet -sarjaan, ja sitä kautta myös Kemijärvi kiinnostaa! Taisi olla se, jota kautta löysin myös sinun blogisi!

    Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska sattuma! Aloitin nimittäin tänään Taivaan tulet -maratonin. Olen lomalla ja tarkoituksena on katsoa kaikki kaudet läpi. Se on hyvä sarja, vaikka jo moneen kertaan läpi katsottu.

      Poista
  7. Mullakin menossa tuo maratoni (kolmatta kertaa ehkä:). Tosin hitaasti, kun viikonloppuiltaisin vaan ehtii katsoa. Ai niin, unohdin tuosta vielä Metsolat tv-sarjan! Sen oon katsonut tosi monta kertaa ja kirjan myös lukenut joka on jatkoa sarjalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä lopetin juuri ennen TT-maratonia Puhtaat valkeat lakanat -maratonin ja sitä ennen katsoin Metsolat. Katson nämä kaikki vähintään kerran vuodessa läpi. Ja Hovimäet.

      Poista
  8. Joulun aikoihin tulee täyteen 25 vuotta Elvis-fanitusta. Todellakin raskaan sarjan fanitusta. Pari kertaa olen käynyt Gracelandissa, sekä kiertänyt Euroopassa paikkoja, joissa Elvis kävi. Luen paljon Elvis-kirjallisuutta ja kuuntelen Spotifysta päivittäin jotain. Työhuoneen seinällä roikkuu Elvis-kalenteri. Käsivarressani on Elvis-tatuointi. T-paitoja on varmaan kymmenkunta. Kyllä, tämä on vakava ja parantumaton sairaus... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, tämä alkaa kuulostaa hyvältä! ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Pyrin vastaamaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin. Jos tulit blogiin Facebookin kautta, kommentointi ei jostain syystä välttämättä onnistu.