lauantai 27. joulukuuta 2014

Voimaton

Kyllä ei ole tämä joulu minun suosikkijuhlani. Tänä vuonna erityisesti on joulumieli ollut hukassa perhepiirissä sattuneen ikävän, mutta lopulta hyvin päättyneen tapauksen vuoksi. Toisaalta se oli taas hyvä muistutus elämän hauraudesta.. 

Pahinta tässä vuodenajassa on tämä pimeys. Joulu on valon juhla, mutta aika helvetisti saa olla valoja että tämä kaamosväsymys väistyisi. Tällä viikolla vietettiin vuoden pimeintä päivää, ja nyt vuorokausi alkaa onneksi pikkuhiljaa jatkua. Eli kesää kohti mennään. 

Kemijärvellä kaamos tarkoittaa sitä, että päivänvaloa riittää noin kahdeksi tunniksi. Aurinkoa ei ole näkynyt viikkoihin, mutta kyllä se yleensä tammikuussa jo näyttäytyy horisontissa. 


Ns. entisessä elämässäni nukuin joulunpyhät. Eli en siis ehtinyt koskaan nähdä vähäistäkään määrää valoa, kun vuorokausirytmi oli niin sekaisin, että heräsin iltapäivällä joskus kolmelta, kun oli jo pilkkopimeää. Ja tietenkin sitten valvoin jonnekin kolmeen-neljään. Sulo pitää onneksi huolta siitä, etten enää voi tehdä niin, vaan vie lenkille säännöllisesti. 


Olen käynyt kahtena päivänä myös luistelemassa. Tänäänkin oli tarkoitus käydä, mutta pakkasmittari näyttää -23 joka alkaa olla jo melko paljon. Vaikka toisaalta, pukeutumiskysymyshän se on... 


Tässä joulupäivän kuuraripset. :) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Pyrin vastaamaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin. Jos tulit blogiin Facebookin kautta, kommentointi ei jostain syystä välttämättä onnistu.