lauantai 27. joulukuuta 2014

Vuosi 2014

Tämä vuosi oli varsinainen haasteiden vuosi. Monessakin eri merkityksessä. Oli #arkihaaste, tavara päivässä pois -haaste, sadan tunnin liikuntahaaste, 10 kuvaa kesään, 25 kirjaa jne.. Näistä olen kirjoitellut vuoden aikana tänne blogiin. Lisäksi on ollut vähän toisenlaisia haasteita, joista en isommin ole täällä kirjoitellut. Ja ihan syystä.

Suunnittelin, että pöllisin jostain teiniblogista kyselyn, jossa vastataan mennyttä vuotta koskeviin kysymyksiin, mutta kysymykset olivat tyyliä "seurustelitko kenenkään kanssa?" ja "veditkö kertaakaan perseitä olalle?" Päädyin sitten vaan käymään vuotta läpi puhelimen muistiin (tai siis pilveen) kertyneiden kuvien avulla. 


Alkuvuodesta oli kovia pakkasia ja kävin Pyhällä kuvaamassa kauniita maisemia. Helmikuussa kävin Prahassa ja se reissu tuli oikein hyvään saumaan, koska tarvitsin hetkeksi jotain muuta ajateltavaa. 

Talvilomalla hiihdin kunnolla ensimmäistä kertaa vuosiin ja hullaannuin niin paljon että ostin uudet sukset.


Sulo menetti miehuutensa ja murjotti muutaman päivän tötteröpäänä. Ostin itselleni "reippauspalkinnoksi" Konan maastopyörän ja teiden sulamisen odottelu tuntui tuskaisen pitkältä. 


Keväällä kävin Tallinnassa ja kasvattelin taimia kasvihuoneeseen. Sulo täytti 2 vuotta. 


Toukokuussa Helsingissä ja Vantaalla oli jo tosi lämmintä, vaikka Kemijärvellä oli vielä lunta. Lenkkeilin ensimmäistä kertaa Töölönlahdella ja pääsin kunnolla ajamaan maastoon Kemijärven Tohmossa. 


Jäin kesälomalle heti kesäkuun alussa ja suuntasin Ouluun YleX Poppiin. Ostin veneen ja kävin Sulon kanssa Syötteellä. Yövyimme autiotuvassa ensimmäistä kertaa ikinä. 


Juhannusviikolla kävin veljen tytön kanssa Budapestissa. 


Heinäkuussa oli tosi lämmintä. Pyöräilin töihin (lähes) joka päivä ja uin tosi paljon. Kävin Yöttömät yöt -iskelmäfestareilla katsomassa Jari Sillanpäätä, Paula Koivuniemeä, Jukka Poikaa, Tuure Kilpeläistä jne.. 

(Huomasiko kukaan, että tuo hillankukkakuva on väärässä kollaasissa? Hillat eivät kuki heinäkuussa.)


Sitten oli Qstockin vuoro. Se oli aivan tajuttoman kuuma viikonloppu, siis helteinen. Ei (valitettavasti) millään muulla tavalla kuuma. :) Autoon tuli aika paljon kilometrejä ja unet jäivät vähiin, mutta hauskaa oli ja näin monia tuttuja. 


Elokuussa täytin 29. Kävin Ruotsissa kuvankauniissa Seskarössä ja nautiskelin loppukesästä, joka alkoi kääntyä syksyä kohti. 


Elo-syyskuussa liikuin aivan hulluna, kiitos sadan tunnin liikuntahaasteen. Kävin (taas) Tallinnassa ja ennen sitä kävin Helsingissä elämäni ensimmäisellä brunssilla. Sandrossa, Kalliossa. Nam. 


Syyskuussa tulikin jo ensilumi. Oli hauskaa sahata Helsingin ja Kemijärven väliä, kun etelässä oli vielä lämmin syksy ja kotona oli lunta tai vähintään kuuraa maassa. 


Alkutalvi oli vähäluminen, joten pääsin luistelemaan luonnonjäälle ensimmäistä kertaa "sataan" vuoteen. Ensimmäiset kerrat luistelin ikivanhoilla kaunareilla, mutta marraskuun lopussa ostin hokkarit. Ladullekin olen päässyt jo muutamia kertoja. 


Joulun alla olin paljon Helsingissä ja/tai Vantaalla, mutta joulua vietin ensin kotona ja sitten äidin luona. Pakkanen on paukkunut ihan kiitettävästi, mutta ensi viikolla sään pitäisi lauhtua. 

Kaikenkaikkiaan tähän vuoteen mahtui paljon hyvääkin. Opin iloitsemaan pienistä asioista, koska ilman niitä elämä olisi välillä ollut aika synkkää. Tutustuin uusiin ihmisiin, joista erityisesti yksi on ylitse muiden, jos näin voi sanoa. Tiedättehän sen tuntee, kun tutustuu uuteen ihmiseen ja tuntuu siltä että olisi tuntenut aina? 

Reissuja oli aika paljon, ja ensi vuosi tuo tullesssan vähän lisää reissaamista. Pitänee kehittää jotain liikunta-aiheisia haasteita tänne blogiin, koska niiden avulla saan perseeni hilattua sohvalta pois tehokkaammin ja varmemmin. 

4 kommenttia:

  1. Tuo vene on edelleen mun mielestä ehkä mahtavinta! Paljon on mahtunut sinunkin vuoteen. Oletko itse kokonaisuuteen tyytyväinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vene oli kyllä hyvä ostos, mutta hävettävän harvoin "ehdin" soutelemaan.

      Kyllä olen loppujen lopuksi ihan tyytyväinen ja erityisesti siihen, että pää pysyi kasassa vaikka huolia ja murheita oli keskimääräistä enemmän.

      Poista
  2. Huh huh mitä reissaamista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissaaminen on mukavaa vaihtelua. Ja siihen tottuu niin, että jos "joutuu" olemaan yli 2 viikkoa putkeen kotona, alkaa tuntua että seinät kaatuvat päälle. Ensi vuodelle, tai ainakaan ensimmäisen puolen vuoden ajalle ei tosin niin pitkiä reissupausseja ole tiedossa. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Pyrin vastaamaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin. Jos tulit blogiin Facebookin kautta, kommentointi ei jostain syystä välttämättä onnistu.