perjantai 2. tammikuuta 2015

Rakas päiväkirja...

Minä olen varmaan maailman kolmanneksi viimeinen ihminen joka kirjoittaa vielä oldschool-päiväkirjaa. En osaa lopettaa, enkä tiedä miksi pitäisikään. Nykyään ei juuri tule kirjoitettua käsin yhtään mitään, mutta päiväkirjaan kirjoittelen parin rivin käsialanäytteet melkein päivittäin. Tavoitteena on kyllä kirjoittaa joka päivä, mutta välillä voi mennä pari viikkoakin etten muista koko asiaa. 


Aloitin eilen uuden, jo kolmannen Viiden vuoden päiväkirjan. Kyseinen kirja on Kariston kustantama ja olen tykännyt siitä, koska siinä eri vuosien kirjoitukset kirjoitetaan samalle sivulle allekkain, joten on hauskaa vertailla eri vuosien kirjoituksia keskenään. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tykkään seurata esim. lehden puhkeamista, ensilunta ja lämpötiloja. Vuodet eivät tosiaankaan ole veljiä keskenään, edes tässä asiassa. 

Kirjoittelen päiväkirjaan arkisia asioita. Kuten täällä blogissakin, kirjoitan pääasiassa vain mukavista asioista, koska en halua muistella ikäviä asioita myöhemmin. Monesti ihan naurattaa lukea kirjoituksia jälkikäteen, koska monia juttuja ei vaan muistaisi myöhemmin, jos ei niitä olisi kirjoittanut ylös, vaikka muka aina tuntuu siltä että kyllähän minä muistan. Esim. tasan 4 vuotta sitten olin kirjoittanut, että Jakki-kissa seisoi kahdella tassulla joulukuusen äärellä ja söi neulasia hyvällä ruokahalulla. Eläinten tempauksia on mukava muistella viimeistään sitten, kun ne ovat siirtyneet autuaammille maille. 

Päiväkirjassa on alussa ja lopussa muutamia tyhjiä sivuja, joten olen käyttänyt niitä mm. muistilistoina. Sieltä tarkistan joka vuosi kenelle "pitää" lähettää joulukortti. Myös osoitteet kirjoitan päiväkirjaan ja päivitän niitä sitä mukaa kun ihmiset muuttavat. Siellä ne säilyvät tallessa, eikä tarvitse aina joulukorttiaikaan panikoida niiden kanssa. 

Nyt seuraa kaikkein sekopäisin osuus: aina kun aloitan uuden päiväkirjan, eli siis viiden vuoden välein, kirjoitan kirjan alkulehdelle senhetkiset kuulumiset lyhyesti. Sitten kun kirja on täynnä, on mukava lukea teksti uudestaan ja huomata mitä kaikkea on viiden vuoden aikana tapahtunut. Eikä siinä edes vielä kaikki: eilen kirjoitin itselleni kirjeen, jonka suljin kirjekuoreen, liimasin päiväkirjan loppupuolelle ja avaan 31.12.2019, jolloin päiväkirja tulee täyteen. 

Kuulostaako ihan hullulta? Minusta on mukavaa seurata ajan kulua, kirjata ylös tapahtumia ja muistoja. 

Kirjottaako kukaan muu enää päiväkirjaa?

8 kommenttia:

  1. Ihana tapa! Minulla kirjoittaminen tuntuu takkuavan välillä niin, että en halua siihen lisähaastetta, mutta noin periaatteessa olisi todella kiva pitää tuollaista kirjaa. Itse asiassa en ollut koskaan kuullutkaan viiden vuoden päiväkirjoista tätä ennen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nähnyt kaupassa myös 10 vuoden päiväkirjoja, mutta ne ovat kalliimpia ja jotenkin karumman näköisiä.

      Poista
  2. Minulla on ihan perinteinen Tiimarista ostettu kierrekantinen vihko, mihin kirjoittelen kun siltä tuntuu. Lähinnä silloin kun elämä potkii päähän. Tuo viiden vuoden päiväkirja voisi omistaa onnellisille ajatuksille. Täytyykin ruveta katselemaan nettikirjakaupasta itselle samanlaista.

    Marjut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kyllä se hyvä puoli, että näkee yhdellä vilkaisulla mitä on esim. tasan vuosi sitten tehnyt tai ajatellut.

      Poista
  3. En ollutkaan aiemmin tuollaisista viiden vuoden päiväkirjoista kuullut! Mahtava juttu! En tosin tiedä, että paljonko itte sais sinne tekstiä aikaiseksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä iskee innostus, mutta välillä kirja on yöpöydällä koskemattomana vaikka kuinka pitkään.

      Poista
  4. Mä oon miettinyt tämän lapsuuden ja teini-iän harrastuksen elvyttämistä, mutta toisaalta blogi vie voiton. Ei sinne tietenkään yhtä avoimesti silti kirjoita kuin päiväkirjaan kirjoittaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä päiväkirjoissa on se hyvä puoli, että jokaiselle päivälle on tilaa vain muutaman rivin verran, joten mitään pitkiä vuodatuksia ei edes mahdu.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Pyrin vastaamaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin. Jos tulit blogiin Facebookin kautta, kommentointi ei jostain syystä välttämättä onnistu.