sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Mieleni minun tekevi

Olin viikonloppuna tosi mielenkiintoisessa koulutuksessa. Aiheena ay-liikkeen tulevaisuus. Minä olen tulevaisuuden tekijä. En tietenkään yksin, vaan isolla porukalla tätä laivaa käännetään. Hitaasti. 

Mutta en aio kirjoittaa nyt ay-propagandaa. Tuli vaan mieleen viikonlopun aikana, että mitähän sitä haluaisi isona tehdä. 


Koulutukseltani olen yhteisöpedagogi (AMK). Se oli vähän sellainen "miksi mennä sieltä missä aita on matalin, kun voi mennä sieltä missä se on jo kaatunut" -koulutus. Kaikki oli niin helppoa. Tenttejä oli minimaalisesti ja asiat olivat niin itsestäänselviä, ettei tentteihin tarvinnut lukea. Kyseessä on siis nuoriso- ja järjestöalan AMK-koulutus. 210 op ja kesto 3,5 v. Minä sain paperit reilussa parissa vuodessa, koska jätin opiskelijariennot väliin enkä tehnyt töitä opintojen ohessa. 

Kouluaikana järjestöpuoli (silloin puhuttiin vielä kansalaistoiminnasta) ei kiinnostanut oikeastaan yhtään. Opinnäytetyön sun muut kehittämisprojektit tein sosiaaliseen työllistämiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn liittyen. Ajattelin, että se on minun kutsumustyötäni, mutta enpä sitten saanut töitä siltä alalta. Päädyin valmistumisen jälkeen valtiolle ja sieltä nykyiseen työpaikkaani. Ja sitten minusta tuli ay-aktiivi. 

Se homma on imaissut mukaansa ja luottamustoimien sun muiden kissanristiäistoimikuntien lista olisi CV:ssä pitkä, jos olisin ne sinne listannut. Olen alkanut miettiä, että haluaisin ehkä tehdä töitä järjestökentällä. Kyllä sinne varmaan tälläkin koulutuksella pääsisi, mutta olen alkanut miettiä, että haluaisinkohan opiskella jotain...

Kyllä minä haluaisin. Yhteisöpedagogi (ylempi AMK) kiinnostaisi. Tai viestintä. Joskus kuvittelin että haluaisin opiskella jotain kasvatustiedettä, mutta enpä tiedä sittenkään. Ehkä joku yhteiskuntatieteellinen juttu olisi enemmän minun alaa.. Mutta osaisinkohan opiskella jotain sellaista, jossa joutuu tekemään oikeasti jotain, kun lukion lorvin läpi lähes lukematta ja AMK:ssa ei tarvinnut tehdä oikeastaan mitään?

Tiedän kyllä että on olemassa superihmisiä, jotka tekevät samaan aikaan väitöskirjaa, rakentavat taloa, hoitavat viittä lasta, pyörittävät verkkokauppaa ja säveltävät sinfoniaa. Minä en ole superihminen, joten tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei kovin intensiiviseen opiskeluun ole aikaa. Ja tärkein syy on kyllä oikeasti raha. Opintotuella ei maksella asuntolainaa, aikuiskoulutustukeen en vielä ole oikeutettu. Ja palkattomalle opintovapaalle ei todellakaan voi jäädä pyhällä hengellä oleilemaan. 

Ja kun koulut eivät ole täällä Kemijärven Tohmossa, niin jonnekin muuallehan sitä pitäisi lähteä. Ehkä voitan Lotossa ja lähden pk-seudulle koulun penkille vielä joskus. Sitä odotellessa tekisi mieli ottaa selvää esim. verkon kautta itsenäisesti suoritettavista opintokokonaisuuksista. En tiedä esim. yliopisto-opiskelusta mitään, joten ihan pelkät linkit eivät auta, vaan jonkun pitäisi vääntää rautalangasta miten homma toimii. 

Kuulisin mielelläni kokemuksia itsenäisestä avoimen yliopiston opiskelusta ja kaikesta muustakin vastaavasta! 

6 kommenttia:

  1. En tiedä onko täällä sen alan koulutusta, mitä kaipaat, mutta kannattaa kurkata Jyväskyän yliopiston sivua: https://www.avoin.jyu.fi/. "Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto tunnetaan etäopintoihin ja verkkovälitteiseen opetukseen erikoistuneena yliopisto-opintojen järjestäjänä".

    Aurinkoiset terveiset Keski-Suomesta, Seminaarinmäen kampukselta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan siellä vaikka mitä! Ensimmäisenä osuivat silmään viestinnän ja median perusopinnot.

      Suuri kiitos vinkistä!

      Poista
  2. Olin jo aikaisemmin lähettäväni kommenttia, mutta se taisi hävitä matkan varrelle...

    Suosittelen opiskelua avoimessa yliopistossa! Aika edullista, vaihtoehtoja on paljon, samoin kuin etäopiskelua. Monessa voi aloittaa opinnot milloin vain, eikä ole pohjakoulutusvaatimuksia. Kurssijärjestyksen voi usein päättää. Jotkut kurssit saattavat olla verkkokursseja, jotka järjestetään vain tiettyyn aikaan vuodesta (mutta silloinkin toki päättää itse, missä vaiheessa viikkoa ja vuorokautta opiskelee), mutta muuten oppimistehtäviä voi usein tehdä vapaasti haluamanaan aikana. Perusopinnoista aloitetaan opiskelu, ja ainnakin Jyväskylän avoimessa yo:ssa perusopintojen kokonaisuudesta maksu on halvempi kuin jos kävisi kaikki kurssit erikseen. Suoritusaikaa taitaa perusopinnoissa olla vuosi.

    Itse en ole mikään superihminen, mutta aloitin opiskelu-urani nro 2 avoimessa yliopistossa äitiyslomalla ja jatkoin kokopäivätyön ohessa. Hyvin sujui! Näin hieman vanhempana on myös jotenkin sujuvaa ja helppoa opiskella, kun on kokemusta työelämästä ja elämästä yleensä (tai ainakin valitsemallani alalla tämä auttaa kovasti). Toki aika opiskeluun täytyy löytää vapaa-ajasta, mutta kun opiskelu kiinnostaa, siihen löytää aikaa ja huomaa kutsuvansa opiskelua omaksi vapaa-ajaksi. :)

    En ole itse tätä sivua käyttänyt, koska tiedän, mitä ja missä opiskelen, mutta listauksista voi olla apua pohdinnoissa: http://www.avoinyliopisto.fi/

    Kysy toki lisää, niin vastailen mitä osaan :) Eri paikoissa on varmasti eri käytäntöjä, samoin kuin eri opintojen välillä, mutta yleisesti voisi tiivistää, että opiskele sitä, mikä kiinnostaa (tai mistä on jatkossa hyötyä), avoin yliopisto on hyvä tapa kurkistaa alaan. Ja jos joskus jatkaa tutkinto-opiskelijaksi, opinnot saa hyödynnettyä. Etäopiskelu on sopinut ainakin minulle hyvin, olen tykännyt.

    VastaaPoista
  3. Opiskelin muutama vuosi sitten työn ohessa (harrastusmielessä) Helsingin avoimessa yliopistossa viestinnän ja sosiaalipsykologian opintoja verkko-opintoina. Jos itsekuria ja kiinnostusta löytyy, niin suosittelen. Sosiaalipsykologiassa taisi olla yksi tentti ns. paikan päällä, mutta kaikki muut (tentit, kirjoitelmat jne.) suoritettiin verkossa opintojen omilla verkkosivuilla.

    Opinnot eivät (ainakaan silloin) olleet ilmaisia, mutta oma työnantajani maksoi osallistumiseni sillä opinnot tukivat osaamistani työssä.

    Kannattaa varoa sillä opintoihin jää koukkuun! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sitä minä vähän pelkäänkin, että jos jään koukkuun.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Pyrin vastaamaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin. Jos tulit blogiin Facebookin kautta, kommentointi ei jostain syystä välttämättä onnistu.