perjantai 6. helmikuuta 2015

Miksi pitää loukata?

Olen aikonut kirjoittaa tästä aiheesta jo pitkään, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt aihe tuli taas mieleen, kun luin iltapäivälehdestä jutun liikuntavammaisen pikkutytön äidistä, joka saa kuulla jatkuvaa naljailua invapaikalle pysäköimisestä, vaikka heillä tietenkin on invaparkkilupa. Hän kertoi tulleensa nimitellyksi mm. laiskaksi, koska hänen oletetaan pysäköivän invaparkkiin ihan huvikseen. Pöyristyttävää!


Olen ollut aina potentiaalinen kiusattu, koska en näytä samalta kuin muut. Ja on ollut ärrävikaa sun muuta. En silti varsinaisesti ole koskaan ollut esim. koulukiusattu, mutta kyllähän sitä kaikenlaista huutelua on osakseen saanut varsinkin nuorempana. Panen ne teinipoikien huutelut pääasiassa typeryyden piikkiin, mutta sitä en voi milloinkaan ymmärtää, että aikuiset ihmiset sortuvat ilkeilyyn. En vaan tajua, että mitä kukaan täyspäinen ihminen saa siitä, että huomauttaa kadulla kulkevalle ventovieraalle, että oletpa lihava/ruma/isonenäinen/finninaamainen? Minulle opetettiin kotona, että hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään. Pahimpia kommentaattoreita ovat vähän iäkkäämmät ihmiset. Ehkä se on sitten joku sukupolvien välinen kuilu... 

Eikä kommentoija välttämättä ole ventovieras. Olen kuullut tuttaviltakin todella erikoisia kommentteja. Eräs henkilö oli vuosia sitten raskaana ja porukka kauhisteli hänen mahansa kokoa. Raskaana olevan äiti sitten tokaisi omalle tyylilleen uskollisena, että: "No mutta isompi mahahan se tuolla Anniinalla on ja sieltä ei tuu kuin paskaa." Totta, mutta silti kiitti vitusti. 

Minulla on vähän kiero huumorintaju ja varsinkin aiemmin saatoin laukoa itsestäni ja muista sellaisia vitsejä, jotka saattoivat loukata. Nykyään yritän miettiä mitä sanon, koska en halua pahoittaa kenenkään mieltä. Minut herätti se, kun kirjoitin kerran isolle porukalle sähköpostia ja viittasin siinä vitsinä yli 40-vuotiaisiin nimityksellä vanha käpy. Vitsi ei naurattanut erästä yli 50-vuotiasta lukijaa. Pyysin häneltä anteeksi.  

Internetin aikakaudella vittuilusta ja kaikesta muustakin ilkeilystä on tullut entistä helpompaa, koska netissä kuka tahansa voi naputella kaikki mieleen juolahtavat ilkeydet ja kommentit nimettömästi kaikkien luettavaksi, ilman pelkoa kiinnijäämisestä. Monikohan kehtaisi sanoa niitä ääneen? Joskus kommentteja perustellaan sillä, että "mutta tottahan se on!" Tosiasiatkin voi esittää niin monella tavalla. Pahimpia ovat iltapäivälehtien kohu-uutisten kommentit. Niitä ei oikeastaan kannattaisi koskaan mennä lukemaan, jos ei halua verenpainettaan tähtitieteellisiin lukemiin. 

Minä en normaalisti ole mikään mielensäpahoittaja (johon tämän jutun kuvituskuva viittaa), mutta kyllä minäkin joskus mietin tänne blogiinkin tulevia kommentteja, että noinkohan olisi kommentaattori kehdannut sanoa samaa asiaa päin naamaa. Mutta eivät minun saamani kommentit ole mitään verrattuna siihen, mitä jotkut paljon suositummat bloggarit saavat, esim. Värikäs elämäni -blogin Pipsa. Varmaan joillekin se toimii jonkinlaisena oman egon pönkityksenä, kun saa käydä nimettömänä tykittämässä Pipsan blogiin, että "oletpa hyllyvä läskikasa!" Tähän sopisi taas se vakioargumentti: mutta tottahan se vaan on, johon vastaan omalla vakioargumentillani: viisas ei virka mitään. 

Nettikiusaaminen ja -viha ovat arkipäivää. Itse olen (mielestäni) ihan täyspäinen ihminen ja minulla on kapasiteettia käsitellä hankaliakin asioita, mutta sääliksi käy nykyajan teinejä tai vähänkään masennukseen taipuvia ihmisiä yleensä. Pitää olla Facebookissa, Instagramissa, Askissa ja blogeissa ettei erotu joukosta, mutta sieltä saattaa tulla vaikka mitä paskakommenttia tuutin täydeltä. Ja mokaapa koulussa jotenkin, niin siitä on heti netissä kuva tai video. 

Oho, nyt menin jo vähän kauas alkuperäisestä aiheesta! Mutta pointtini oli siis kysyä, että mitä kukaan ihminen, nuori tai vanha, saa itselleen siitä, että nälvii toista ihmistä? Voisiko jotkut asiat vain jättää sanomatta, vai saako siitä jotain kiksejä jos saa vastapuolen loukkaantumaan? 

7 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä. Jos ajattelee typeriä, ei kannata paljastaa typeryyttään sanomalla kaikkia ajatuksiaan ääneen. Jotkut vain rakastavat omaa ääntään ja egoaan liikaa.

    VastaaPoista
  2. Itse kommentoin vain sen minkä voisin sanoa ääneenkin. En koskaan ole osannut tietoisesti loukata toista vaikka varmaan olisi ollut tilanteita jolloin olisi pitänyt paukaista takaisin. Huomaan että en myöskään osaa kommentoida loukkaavasti vaan jätän kommeitoimatta jos ei ole fiksua tekstiä tulossa. Välillä nousee niskakarvat kun luen sinunkin saamiasi kommentteja. Kuka leikkiin alkaa niin leikin kestäköön, mutta kuitenkin koita jaksaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo minä kyllä kestän, mutta on niin paljon ihmisiä jotka eivät kestä.

      Poista
  3. Jäin vielä pohtimaan tätä asiaa. On ihan luonnollista, että lapsi toteaa ääneen, että "kato äiti, tuolla setällä on iso maha" tai "täti, miksi sulla kasvaa karvoja leuassa?" Aikuisen täyspäisen ihmisen ei minusta kuulu sanoa tällaisia asioita ääneen.

    VastaaPoista
  4. Mitenkähän ihmisiin vaikuttaa nää kaikki TV:n nöyryytys kilpailut? Niissähän ihan hakemalla haetaan pahaa sanottavaa toisista.
    En tahallinen toisia halua loukata, mutta joskus tajuaa vasta jälikäteen mitä on tullut suustaan päästäneeksi. Eika aina ole enää mahdollista edes pyytää anteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en koskaan katso mitään nöyryytysohjelmia, en edes piilokameraa koska en tykkää ajatuksesta.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Pyrin vastaamaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin. Jos tulit blogiin Facebookin kautta, kommentointi ei jostain syystä välttämättä onnistu.