sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Entinen elämä

Olen kirjoittanut elämäntapojen muutoksesta sata kertaa, mutta kirjoitan taas, kun asia tuli eilen mieleen. Jouduin oikein pinnistelemään kun mietin millaista arkeni oli aiemmin, että tajuaisin kuinka paljon elämäni on muuttunut. 


Tämä kuva on otettu 3.3.2012 eli kolmisen vuotta sitten. Muistan käyneeni tuona kevättalvena kerran kävelyllä ja kerran hiihtämässä. Tuo kuva on hiihtolenkiltä. 

Elämäni oli sitä, että heräsin aamulla niin myöhään kuin mahdollista, nakkasin vaatteet niskaan ja ajoin töihin. Töissä kärvistelin lounasaikaan asti ja lounaalla vetäisin vuoren kokoisen annoksen ruokaa. Söin kyllä lautasmallin mukaan, eli myös kasviksia, mutta lautasena olisi voinut käyttää pesuvatia. Jälkiruokaa en syönyt koskaan, koska se lihottaa. 

Iltapäivällä iski armoton väsymys ja nuokuin töissä. Keskiviikon pullapäivän pullat jätin syömättä, koska ne lihottavat. Joskus söin hedelmän tai ihanan makean banaanijugurtin. Vettä join työpäivän aikana pari kulausta. 

Työpäivän päätteeksi hyppäsin autoon ja pysähdyin kotimatkalla Siwassa. Ostin autoiluevääksi jäätelön tai suklaapatukan, jonka ehdin syödä kaupasta kotiin ajaessa. Ja kun teki mieli nopeaa makeaa mielihyvää, ostin suklaalevyn. Ja pitäähän sitä jotain syödäkin. Ostin pakastepizzaa tai -pyttipannua. Tai roiskeläppäpizzan. 

Kotona suuntasin suoraa makuuhuoneen sängylle surffailemaan netissä. Nappasin pari riviä suklaata suuhun ja sitten alkoikin jo uni painaa silmäluomia. Nukahdin 1-3 tunnin päiväunet ja herätessäni olin ihan pihalla ja kiukkuinen kuin ampiainen. Oli nälkäkin, joten nakkasin pizzat uuniin ja linnoittauduin telkkarin eteen syömään ja katsomaan sarjoja. 

Lähempänä puolta yötä aloin ahdistua siitä, että pitäisi mennä nukkumaan, mutta kun ei väsyttänyt sitten yhtään. Aloin siivota kaappeja tai askarrella onnittelukortteja, koska minä se olen niin reipas että jaksan tehdä niitä vaikka keskellä yötä. Yhden aikaan siirryin sänkyyn odottelemaan unta. Puoli kolmen aikaan laskin, että montako tuntia ehtisin vielä nukkua, jos nyt nukahtaisin ja mietin että olipa hyvä kun tuli nukuttua ne päiväunet, että sentään tulee unta määrällisesti ihan riittävästi sillekin vuorokaudelle. 

Ja sitten aamulla sama kuvio alkoi alusta. 

En halua mitenkään mainostaa omaa erinomaisuuttani, mutta se on kyllä selvää että nykyään voin paremmin. Nytkin kyllä makaan sängyssä pimennysverhot kiinni, vaikka ulkona paistaa aurinko, mutta en aio maata täällä koko päivää. 

Kuvittelin olevani oikeassa aiemmin, kun ajattelin että ne ovat ne jälkiruoat ja pullapäivän pullat jotka lihottavat. Tosin pullasta en ole koskaan tykännytkään, mutta näin niin kuin periaatteessa. Oikeasti se oli koko tuo elämäntyyli. Epäsäännöllisyys, epämääräisyys. Ei se riitä jos kerran tai kaksi päivässä syö valtavan annoksen "oikeaa ruokaa". Pitää syödä useammin ja pienempiä annoksia, niin verensokeri ei heittele ja ei tule sitä järjetöntä väsymystä, jota sitten tuli paikattua makealla. Ja eipä säännöllisestä liikunnastakaan haittaa ole, vaikka se ei minun aineenvaihdunnallani painoon vaikutakaan, mutta mielialaan sitä enemmän. 

Ja kyllä. Edelleen olen läski, mutta nyt olen sentään iloinen ja elinvoimainen läski. 

Lisäys klo 14.30:
Oli pakko ottaa vertailun vuoksi uusi kuva hiihtolenkillä. Samat aurinkolasitkin. :)


14 kommenttia:

  1. Kätevää lukea tämmöistä ku on eilen ollut rilluttelemassa ja saapunut kotiin reilusti Tuhkimon jälkeen :D

    Päiväunia en ole halunnut itse nukkua juurikin samaisesta syystä, niiden jälkeen on aina ihan pihalla ja uni ei tule sitten illalla. Taisin dissana niitä jo päiväkodissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinut tuntien rilluttelu ei ole ollut sitä että perseet olalle, sutinaa ja kontaten kotiin. ;)

      Poista
    2. 1,5 litraa vissyä ja kilometri kävellen kotiin, väsyttää vaan niin p**keleesti.

      Poista
    3. Se on nykyään ihan järkyttävää, että jos valvoo johonkin - OMG - yhteen, niin seuraavana päivänä on ihan kuollut.

      Poista
  2. Olipas taas kerran hyvä kirjoitus! Just noin ne kilot tulee, vaikka omasta mielestä välttää lihottavuuksia. Mulla pahin kompastuskivi on iiiiiiiiiiiiisooot annokset. Nyt olen käyttänyt pienempää lautasta, enkä santsaa siihenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on aivan paskapuhetta, että tavallisella kotiruoalla ei voi lihoa. Ja varsinkin jos vetää siihen päälle sen roiskeläpän ja suklaalevyn.

      Poista
  3. Olet kyllä upeasti muuttunut ja muuttanut elämääsi. ♡

    VastaaPoista
  4. Teepä my day -tyyppinen postaus siitä, millaisia päiväsi ovat nykyään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin tehdä joskus ja onhan niitä ollutkin.

      Poista
  5. Ihan huikea muutos! On syytäkin olla itsestäsi ylpeä!

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Olen minä painoindeksin perusteella vaikeasti ylipainoinen (tai vaikeasti alamittainen?) ja sehän se on the virallinen totuus. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi! Pyrin vastaamaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin. Jos tulit blogiin Facebookin kautta, kommentointi ei jostain syystä välttämättä onnistu.