keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Terveiset sairastuvalta..

Makasin eilisen päivän sängyssä helvetillisen mahakivun kourissa. Illalla elämä alkoi jo voittaa. Sitten koira oksensi. Eikä se jäänyt yhteen kertaan, vaan laatta lensi ihan tauotta. Välillä se joi ja oksensi vedetkin samantien pois. Alle vartissa se alkoi jo olla heikossa hapessa, tärisi ja tuijotteli apaattisesti eteenpäin. Ruokaa ja jopa nakkeja tarjottaessa käänsi vain päätä pois ja siitä näki että nyt on paha olla. 

Sulon veli kuoli reilu vuosi sitten syötyään muovia ja kun Sulokin on kova poika tuhoamaan kaikkea, niin epäilin heti pahinta. Soitin eläinlääkäripäivystykseen, joka oli tällä kertaa Sallassa. Ei muuta kuin koira autoon ja auton keula kohti Sallaa. 


Selvittiin ilmeisesti säikähdyksellä, eli kyseessä ei vaikuttaisi olevan suolitukos eikä mahalaukun kiertymä, vaan ihan rehellinen mahatauti. Oksentelu onneksi loppui, mutta löysää tavaraa alkoi tulla toisesta päästä. Sulo sai pahoinvointipiikin, mahansuojalääkettä ja parafiiniöljyä. Ja kaupan päälle anaalirauhasten tyhjennyksen. Voi voi. 


Vähän reippaampaa ilmettä oli jo havaittavissa, mutta yöllä se pyysi 2 kertaa ulos. Aamuneljältä maistui jo nakkikin, mutta muuten se saa paastota tämän päivän ja sitten aloitellaan kevyttä ruokaa. Veden juontia olen tarkkaillut ja vettä se juokin onneksi mielellään. 

Mutta eipä siinä kaikki. Minulla oli tänään itselläni varattuna aika sokerirasitustestiin. Minähän pyörryn aika usein ihan perusverikokeissakin, koska se paastoaminen ei vaan sovi minulle ja tulee tosi huono olo. Tiesin kyllä, että sokerirasituksessakin voi tulla vähän heikko olo, mutta välttelin aiheeseen liittyvää googlettamista. 


Joo. 12 tunnin paasto. Sitten se aivan järkyttävän hirveä sokeriliemi naamariin. Menin istumaan odotushuoneeseen ja samantien alkoo tuntua että ei helvetti. Ajattelin että jospa tämä tästä menee ohi ja yritin keskittyä hengittämiseen ja yhteen pisteeseen katsomiseen. Sitten oli pakko nousta ylös ja lähteä kohti ulko-ovea kun tuntui että happi loppuu. Matkaa ulko-ovelle on ehkä 50 metriä, mutta käytävä tuntui loputtomalta ja huone pyöri ympärillä. Seinistä tukea ottaen sain kuin sainkin käveltyä ulos hengittämään ihanaa raitista ilmaa. 

Seuraava ajatus oli että nyt lähtee joko taju tai lentää laatta. Päädyin jälkimmäiseen. Ehdin puolijuoksua lähimpään vessaan ja "laatoitin sen uusiksi". Hyi helvetti! 

Se siitä sokerirasituksesta.

Nyt parannellaan Sulon kanssa oloja täällä kotosalla. Ulkona on täydellinen kevättalven päivä, sitä on mukava verhonraosta katsoa. 


Tämä kuva on Sulon aamupissareissulta klo 7. Kevät! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Pyrin vastaamaan kaikkiin asiallisiin kommentteihin. Jos tulit blogiin Facebookin kautta, kommentointi ei jostain syystä välttämättä onnistu.